Tänne Pohjantähden alle he tulivat - ja he lähtivät “Tuonen tuville” vuosikymmenien saatossa, nuo monet seuran kantavista alkuvoimista, - he, joilla oli omakohtainen tietämys Karjalasta. Karjalaisuus ei enää ollut muistelua vaan se muuntui kulttuuriperinnettä säilyttäväksi ja karjalaisen kulttuurin vaalijaksi. Pyrittiin myös keräämään tietoja arkistoitavaksi, vaan paljon meni tietoja ja taitoja “manan majoille”, sillä tietojen systemaattista keräystä ei ollut. Retkitoiminta suunnattiin monasti yli lahden Ruotsin puolelle, sillä silloin oli Merenkurkunkin liikenne voimissaan, joskin matka tehtiin jälleen itärajallekin päin ja yöpyä sai jo Viipurissakin. Heinäveden Uutta Valamoa käytiin myös katsomassa. Seurassa toimittiin ja kyykkä on yhä edelleen mukana. Toimintaa oli mm. ystävyysseura Pärnun Inkerinsuomalaisten sekä Suomi-Venäjä seuran kanssa. Evakkoon lähdöstä tuli kuluneeksi 50 vuotta, ja piirin kanssa yhteistyössä vietettiin ko. tapahtumaa. Seuran jäsenet myös käyvät kertomassa kouluilla omakohtaisia kokemuksiaan evakkoon lähdöstä.
Lähde: Vasa-Pärnu-suhteiden 50-vuotishistoriikki. |
|||||||||||||
